Mittatilausikkunan puitejako ratkaisee, näyttääkö uusi ikkuna talon omalta vai jälkikäteen lisätyltä. Kun omakotitalon tai taloyhtiön ikkunat vaihdetaan, puitejako ja ruudutus jäävät helposti U-arvojen ja hintojen varjoon, vaikka ne näkyvät kadulle seuraavat 40-50 vuotta. Tässä artikkelissa käydään läpi, miten jako valitaan talon iän ja tyylin mukaan, mitä ruudutusvaihtoehtoja kotimaiset valmistajat tarjoavat ja missä tilauksissa tyypillisesti epäonnistutaan.
Puitejako ja ruudutus ovat eri asioita
Termit menevät tarjouspyynnöissä usein sekaisin. Puitejako tarkoittaa sitä, miten karmiaukko jaetaan avattaviin puitteisiin ja kiinteisiin osiin. Esimerkiksi kaksipuitteinen ikkuna, jossa on keskellä välikarmi, tai T-jako, jossa leveän kiinteän alaosan yläpuolella on kaksi pientä tuuletusikkunaa.
Ruudutus puolestaan jakaa yksittäisen puitteen lasipinnan pienempiin ruutuihin pinnoilla. Rakenteellisesti se on koriste, mutta talon ilmeen kannalta usein ratkaisevin yksityiskohta. Tilaajan kannattaa siksi antaa ikkunaliikkeelle molemmat tiedot erikseen.
Talon tyyli määrää jaon – aikakausittain
Suomalaiset talot voi karkeasti tunnistaa ikkunoista. 1920-luvun klassismin puutaloissa näkyy usein kuusiruutuinen jako, jossa kaksi puitetta on jaettu kolmeen vaakaruutuun. Vanhemmissa jugend- ja empiretaloissa ruudut ovat pienempiä, ja yläosassa voi olla erillinen ylävaakaikkuna.
Rintamamiestaloissa 1940-1950-luvuilla tyypillinen on kolmiruutuinen ikkuna tai kaksi puitetta yhdellä vaakapinnalla. Funkkistaloissa korostuvat vaakasuuntaiset jaot ja nurkkaikkunat. 1960-1970-lukujen tiilitaloissa ja kerrostaloissa siirryttiin isoihin lasipintoihin, joissa ruudutusta ei käytännössä ollut lainkaan.
Moderni uudisrakennus kestää ruuduttoman, kapeaprofiilisen ikkunan, ja usein se on paras ratkaisu. Rintamamiestaloon sama ikkuna näyttää helposti liikehuoneiston näyteikkunalta. Perinteisempiä malleja käsitellään tarkemmin artikkelissa sivuranssi-ikkuna ja muut perinteiset mallit.
Ruudutuksen toteutustavat MSE-ikkunassa
Kolmilasisessa MSE-ikkunassa on ulkopuitteessa yksi lasi ja sisäpuitteessa kaksinkertainen eristyslasi. Tämä vaikuttaa siihen, miten ruudutus kannattaa tehdä. Vaihtoehtoja on käytännössä kolme.
Aito ruudutus tarkoittaa, että jokainen ruutu on oma lasinsa ja pinna on kantava osa puitetta. Sitä käytetään lähinnä perinnerakennusten entisöinnissä ja yksilasisissa ulkopuitteissa. Tavallisessa energiaikkunassa se on harvinainen ja kallis.
Pinnaruudutus eli puitteen pintaan liimattavat puu- tai alumiinipinnat on yleisin ratkaisu. Useimmat kotimaiset valmistajat, kuten Skaala, Tiivi, Pihla, Domus, Fenestra ja Lammin Ikkuna, tarjoavat sitä lisävarusteena. Kun pinna on ulkopuitteen ulkopinnassa, se näyttää kadulta katsottuna lähes aidolta.
Lasinsisäinen ristikko asennetaan eristyslasin väliin. Pinta on helppo pestä, mutta heijastuksissa ja sivusta katsottuna ristikko näyttää littanalta. Sisäpuolelta katsottuna se toimii, kadulta harvoin.
Myytti: ruudutus pilaa energiatehokkuuden
Moni luopuu ruudutuksesta, koska olettaa sen heikentävän ikkunan U-arvoa. Pintaan liimattu pinna ei kuitenkaan katkaise lasia eikä eristyslasin kaasutäyttöä, joten sen vaikutus lämmönläpäisyyn on mitätön. Jos tarjouksessa ikkunan U-arvo on 0,8 W/m²K ilman pinnoja, se on käytännössä sama pinnojen kanssa.
Poikkeus on aito ruudutus eristyslasissa, jossa jokainen ruutu on oma eristyslasielementtinsä. Silloin reunavyöhykkeitä tulee moninkertaisesti ja ikkunan kokonais-U-arvo heikkenee selvästi. Myös lasinsisäinen alumiiniristikko voi muodostaa pienen kylmäsillan. Valon määrään pinnat vaikuttavat: tiheä kuusiruutujako vie lasipinnasta helposti 5-10 prosenttia.
Näin määrität mittatilausikkunan puitejaon
Ammattilainen aloittaa nykyisistä ikkunoista eikä esitteistä. Hyvä prosessi etenee näin:
- Valokuvaa jokainen ikkuna ulkoa suoraan edestä ja merkitse kuviin julkisivu ja huone.
- Mittaa alkuperäisten pinnojen ja välikarmien leveys – vanhoissa puuikkunoissa ne ovat usein vain 20-30 mm.
- Tarkista asemakaavasta ja rakennusvalvonnasta, onko julkisivulla suojelumerkintä tai vaatiiko jaon muutos toimenpideluvan.
- Päätä, mitkä osat avautuvat – jokaisen lasin pitää olla pestävissä joko avaamalla tai sisältä käsin.
- Pyydä ikkunaliikkeeltä mittapiirustus jokaisesta ikkunatyypistä ennen tilausvahvistusta.
Mittapiirustus on tärkein. Siitä näkee puitteiden ja pinnojen todelliset leveydet, jotka ovat MSE-ikkunassa usein selvästi paksumpia kuin 1930-luvun kaksipuitteisessa alkuperäisessä. Erikoismuotoisten aukkojen jakoa käsitellään artikkelissa mittatilausikkunat erikoismuotoihin.
Yleisimmät virheet puitejaon valinnassa
Tyypillinen esimerkki on 1950-luvun rintamamiestalo, jonka kolmiruutuiset ikkunat vaihdetaan isoihin kiinteisiin lasipintoihin kahdella pienellä tuuletusikkunalla. Sisältä näkymä paranee, mutta julkisivu menettää mittasuhteensa, ja jälleenmyynnissä talo näyttää sekavalta. Kompromissi löytyy usein pinnaruudutuksesta, jolla vanha jako palautetaan visuaalisesti ilman ylimääräisiä avattavia puitteita.
Toinen yleinen virhe on tilata pinnat vain sisäpuitteeseen. Kadulta katsottuna ikkuna näyttää ruuduttomalta, ja ruudutus näkyy vain heijastuksena lasin takana. Jos tavoitteena on julkisivun ilme, pinnat kuuluvat ulkopuitteen ulkopintaan.
Kolmas virhe on suuri kiinteä ikkuna toiseen kerrokseen ilman pesumahdollisuutta. Kiinteän ikkunan ulkopinnan pesu nostimella voi maksaa 150-300 € kerralla. Avattava puite samassa aukossa maksaa tyypillisesti 100-250 € enemmän, mutta maksaa itsensä takaisin muutamassa vuodessa.
Suojellut kohteet ja taloyhtiöt
Asemakaavassa suojelluissa rakennuksissa alkuperäinen puitejako on yleensä säilytettävä, ja Museovirasto sekä maakuntamuseot suosittelevat ensisijaisesti vanhojen ikkunoiden korjaamista. Jos vaihto hyväksytään, uusien ikkunoiden pitää vastata alkuperäistä jakoa, pinnojen profiilia ja usein myös puitteen avautumissuuntaa. Alkuperäisen jaon tunnistamisessa auttaa artikkeli perinneikkunat 1900-luvun alusta.
Taloyhtiössä julkisivun yhtenäisyys on kaiken lähtökohta. Yksittäinen osakas ei voi valita omaa ruudutustaan, ja jaon muutos edellyttää usein yhtiökokouksen päätöstä ja toimenpidelupaa. Ikkunaremontti kannattaa ajoittaa julkisivuremontin kanssa, jolloin jaon muutos ja ikkunapellit saadaan tehtyä kerralla.
Rajaus on hyvä tietää jo alussa: ikkunaliike toimittaa ikkunat ja parvekelasitukset, mutta ulko-ovet hankitaan ovikaupoista, yleiset lasitustyöt kuten peilit tehdään lasiliikkeissä, ja laajemmat remontit ostetaan remonttipalveluilta.
UKK
Voiko uuteen ikkunaan lisätä ruudutuksen jälkikäteen?
Pintaan liimattavat pinnat voi useimmiten lisätä jälkikäteen, mutta tulos on siistein tehtaalla asennettuna. Jälkiasennus kannattaa teettää saman valmistajan profiileilla, jotta värisävy ja pinnan leveys vastaavat puitetta.
Paljonko pinnaruudutus nostaa ikkunan hintaa?
Hinta riippuu ruutujen määrästä ja pinnan materiaalista. Yksinkertainen yhden vaakapinnan jako on edullinen lisä, tiheä kuusiruutujako ulko- ja sisäpuolella voi nostaa ikkunan hintaa kymmeniä euroja tai enemmän. Pyydä hinta eriteltynä tarjoukseen ikkunatyypeittäin.
Heikentääkö ruudutus ikkunan U-arvoa?
Pintaan liimattu pinnaruudutus ei käytännössä vaikuta U-arvoon. Aito ruudutus, jossa jokainen ruutu on oma eristyslasinsa, heikentää lämmöneristystä selvästi.
Puitejako kannattaa päättää ennen ikkunamallia
Mittatilausikkunan puitejako kannattaa päättää ennen kuin vertailet materiaaleja ja U-arvoja, koska se rajaa sopivat mallit. Lähde liikkeelle talon rakennusvuodesta ja alkuperäisistä ikkunoista, valitse ruudutus, joka näkyy kadulle asti, ja vaadi mittapiirustus ennen tilausvahvistusta. Hyvin valittu jako ei maksa juuri mitään lisää, mutta väärä jako näkyy julkisivussa vuosikymmeniä.