Vanhan puuikkunan ei tarvitse automaattisesti vaihtua uuteen, vaikka maali hilseilee ja karmissa näkyy lahovikaa – paikkamaalaus ja kittaus ovat usein järkevin tapa jatkaa ikkunan ikää vuosikymmenillä. Tässä artikkelissa käydään läpi, milloin kunnostus kannattaa, miten paikkamaalaus ja kittaus tehdään oikeaoppisesti, ja missä vaiheessa on jo syytä harkita koko ikkunan uusimista.
Miksi vanha puuikkuna kannattaa kunnostaa uusimisen sijaan
Ennen 1980-lukua rakennetuissa taloissa ikkunapuitteet on usein tehty tiiviskuvioisesta, hitaasti kasvaneesta männystä, joka kestää lahoamista ja liikkumista paremmin kuin moni nykyinen puumateriaali. Tämän vuoksi vanha karmi ja puite ovat usein rakenteellisesti parempikuntoisia kuin pintavauriot antavat ymmärtää.
Kunnostus on myös selvästi edullisempi vaihtoehto kuin koko ikkunan uusiminen, etenkin jos vika rajoittuu maalipinnan rapautumiseen ja kittauksen halkeiluun. Paikkamaalaus ja kittaus maksavat tyypillisesti murto-osan siitä, mitä uuden puuikkunan tai puualumiini-ikkunan hankinta ja asennus maksaisivat.
Suojelluissa ja arvokkaissa rakennuksissa kunnostus on usein myös ainoa sallittu vaihtoehto. Museoviraston ohjeistukset edellyttävät monissa kohteissa alkuperäisten ikkunoiden säilyttämistä ja korjaamista, ei korvaamista uusilla. Aiheesta löytyy tarkempaa tietoa artikkelista perinnerakennusten ikkunoiden entisöinnistä.
Milloin kunnostus riittää ja milloin ei
Nyrkkisääntönä: jos puu on kovaa piikillä painettaessa eikä lahovikaa löydy karmin alaosista tai vesipellin kohdalta, kunnostus onnistuu. Tyypillinen tilanne omakotitalon remontoijalla on 1960–1970-luvun ikkuna, jonka ulkopuite on säältä haalistunut ja kittaus on ruvennut irtoamaan lasin reunoilta – tässä tapauksessa paikkamaalaus ja uudelleenkittaus palauttavat ikkunan täysin toimintakuntoon.
Sen sijaan jos ruuvimeisseli uppoaa puuhun pehmeästi, erityisesti alakarmissa tai puitteen alareunassa, kyseessä on lahovaurio, joka vaatii puuosan vaihtoa tai koko ikkunan uusimista. Myös vino tai vääntynyt karmi, joka ei enää sulkeudu tiiviisti, on merkki siitä, että pintakunnostus ei riitä.
Paikkamaalauksen vaiheet käytännössä
Kunnostus kannattaa tehdä keväällä tai kesällä, kun ilma on kuiva ja lämpötila pysyy yli +10 asteessa – maali ja kitti tarttuvat ja kuivuvat oikein vain riittävässä lämpötilassa.
1. Vanhan maalin poisto. Hilseilevä ja irtoava maali raaputetaan tai hiotaan pois karkealla hiomapaperilla. Tiukassa istuva vanha maalikerros voidaan jättää pohjaksi, jos se ei irtoa veitsellä painettaessa.
2. Puun kunnon tarkistus ja korjaus. Pienet lahovauriot voidaan paikata kaksikomponenttisella puukitillä, joka kovetuttuaan hiotaan tasaiseksi. Laajemmat vauriot vaativat puupalan vaihtoa.
3. Pohjamaalaus. Paljas puu käsitellään aina pohjamaalilla ennen pintamaalia, muuten maali ei tartu kunnolla eikä suojaa puuta kosteudelta.
4. Pintamaalaus. Kaksi ohutta kerrosta pellavaöljymaalia tai laadukasta alkydimaalia antaa parhaan suojan. Liian paksu maalikerros halkeilee herkemmin Suomen suurten lämpötilavaihteluiden vuoksi.
Yksityiskohtaisempi ohjeistus maalausväleistä ja huoltorytmistä löytyy artikkelista puuikkunoiden huoltovälistä.
Kittaus – näin vanha ikkunalasi pysyy paikallaan ja tiiviinä
Kittaus on usein se osa-alue, joka unohtuu, vaikka se on tiiviyden kannalta yhtä tärkeä kuin maalaus. Vanha, kovettunut ja halkeillut kitti päästää kosteutta lasin ja puitteen väliin, mikä nopeuttaa puun lahoamista huomattavasti.
Vanha kitti poistetaan varovasti kittiveitsellä lasia rikkomatta. Lasin ja puitteen välinen ura puhdistetaan ja pohjustetaan tarvittaessa öljyllä, jotta puu ei ime kosteutta uudesta kitistä liian nopeasti. Uusi kitti levitetään tasaisesti viistoon pintaan, ja se saa kuivua rauhassa – yleensä pintakuivaa noin viikossa, mutta täysin kovettuminen kestää useita viikkoja ennen maalausta.
Yleinen virhe on maalata kitti liian aikaisin, jolloin pinta halkeilee muutaman vuoden sisällä uudelleen. Toinen tyypillinen virhe on kitin levittäminen liian ohueksi, jolloin se ei enää tiivistä lasin reunaa kunnolla kylmällä säällä.
Yleinen väärinkäsitys: vanha ikkuna on aina energiasyöppö
Moni olettaa, että vanha kaksilasinen ikkuna pitää automaattisesti vaihtaa energiasyistä. Todellisuudessa hyväkuntoinen, kunnostettu ja tiivistetty vanha puuikkuna, johon lisätään esimerkiksi kolmas irtolasi tai lisälasitus, pääsee usein lähelle kohtuullista energiatasoa – vaikkei se yllä uuden kolmilasisen MSE-ikkunan U-arvoon 0,8–1,0 W/m²K.
Suurin osa vanhan ikkunan vedosta ei johdu itse lasista vaan puitteen ja karmin välisistä ilmavuodoista. Tiivistys, kittaus ja tiivistenauhojen uusiminen vaikuttavat energiankulutukseen usein enemmän kuin pelkkä lasin vaihto. Tämä kannattaa muistaa ennen kuin päättää koko ikkunan uusimisesta pelkän energiasäästön perusteella.
Taloyhtiön näkökulma: kunnostus osana julkisivuremonttia
Taloyhtiöissä vanhojen puuikkunoiden paikkamaalaus ja kittaus kannattaa ajoittaa julkisivuremontin tai muun suuremman korjaushankkeen yhteyteen, jolloin telineet ja työmaajärjestelyt ovat jo paikalla. Tämä laskee kustannuksia merkittävästi verrattuna erilliseen urakkaan.
Jos taloyhtiössä harkitaan ikkunoiden osittaista kunnostusta ja osittaista uusimista, päätöksenteko ja kilpailutus kannattaa hoitaa huolellisesti – aiheesta lisää artikkelissa taloyhtiön ikkunaremontin päätöksenteosta.
UKK – usein kysyttyä vanhojen ikkunoiden kunnostuksesta
Kuinka usein vanha puuikkuna pitää maalata uudelleen?
Ulkopuite kannattaa tarkistaa vuosittain ja maalata yleensä 7–10 vuoden välein, riippuen ilmansuunnasta ja sääolosuhteista. Etelään ja länteen suuntautuvat ikkunat kuluvat nopeammin auringon ja viistosateen vuoksi.
Voiko vanhan ikkunan kittauksen tehdä itse?
Kyllä, kittaus onnistuu kohtalaisen kokeneelta remontoijalta itse, kunhan varaa aikaa kuivumiselle eikä maalaa liian aikaisin. Laajemmissa tai suojelluissa kohteissa kannattaa kuitenkin käyttää kokenutta ammattilaista.
Kannattaako vanha ikkuna kunnostaa vai vaihtaa uuteen?
Jos puuosat ovat terveitä eikä lahovaurioita löydy, kunnostus on yleensä kannattavampi ja usein myös ainoa sallittu vaihtoehto suojelluissa kohteissa. Laajan lahovaurion tai huonon energiatehokkuuden ollessa keskeinen ongelma, uusiminen voi olla perustellumpi ratkaisu.
Yhteenveto
Vanhan puuikkunan paikkamaalaus ja kittaus ovat usein aliarvostettu mutta erittäin toimiva tapa jatkaa ikkunan käyttöikää vuosikymmenillä murto-osalla uuden ikkunan hinnasta. Onnistunut kunnostus vaatii huolellisen kuntoarvion, oikean ajoituksen kesäkuukausille ja kärsivällisyyttä kitin ja maalin kuivumisen kanssa. Jos oman osaamisen tai ajan raja tulee vastaan, kannattaa kääntyä kunnostukseen erikoistuneen ammattilaisen puoleen – erityisesti silloin, kun kyseessä on suojeltu tai muuten arvokas rakennus.
